Kylän historiaa

"Moni pysähtyy Saint-Martin-de-Castilloniin ihailemaan maisemia. Minä pysähdyin, koska tunsin olevani kotona. Vasta myöhemmin ymmärsin, että kävelin kylässä, jonka historia ulottuu kivikaudelle asti. Jokainen kujan mutka, jokainen vanha kiviseinä kertoo tarinaa ihmisistä, jotka ovat eläneet täällä hyvinä ja huonoina aikoina."

Saint Martin de Castillon kylä, jossa vuosisadat kulkevat rinnallasi

Kun kuljen Saint Martin de Castillonin kapeilla kivikaduilla varhain aamulla, tuntuu kuin aika hidastuisi. Jokainen askel kulkee samalla maalla, jolla ihmiset ovat eläneet jo satoja vuosia sitten. Tämä pieni Luberonin kylä ei ole vain yksi niistä monista kukkulakylistä, jossa historian tapahtumat ovat muovanneet siitä paikan, jossa menneisyys on edelleen näkyvissä jokaisessa kivessä. Kauan ennen varsinaista kylää sen alueella oli jo asutusta. Ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle jo kivikaudella. Saint Martin de Castillonin alueella on löydetty useita neoliittisia asuinpaikkoja, mikä kertoo ihmisten eläneen täällä jo yli 5 000 vuotta sitten. Korkeat kukkulat tarjosivat suojaa ja ympäröivät laaksot vettä sekä viljelymaata. Myöhemmin alueella sijaitsi oppidum eli keltti-liguurien linnoitettu asutus, josta nykyinen kyläkin on saanut alkunsa. Korkea sijainti mahdollisti laakson valvomisen ja puolustamisen jo kauan ennen roomalaisia.

Kapea kuja joka nousee talojen välissä kylän huipulle

Kylä on täynnä askelmia

Roomalaiset saapuivat Via Domitian kautta

Roomalaisten aikana alueesta tuli osa yhtä antiikin Euroopan tärkeimmistä kulkureiteistä. Kuuluisa Via Domitia, joka yhdisti Italian Espanjaan, kulki aivan nykyisen Saint Martin de Castillonin läheltä. Tätä tietä pitkin kulkivat legioonat, kauppiaat, pyhiinvaeltajat ja matkailijat lähes kahden tuhannen vuoden ajan. Nykyinen D900-tie joka kulkee kylän alapuolella laaksossa seuraa pitkälti samaa reittiä kuin roomalaisten rakentama tie. On kiehtovaa ajatella, että sama maisema on tervehtinyt matkustajia jo antiikin ajoista lähtien. Lähi kaupungin Aptin vanhan kaupungin osan alla on kauppojen kellareissa jäänteitä Rooman ajasta. Kaunein kohde on roomalaisten rakentama silta, joka on säilynyt ehjänä. Silta on osana Via Domitiaa ja sijaitsee Luberonin länsipuolella.

Kaksi kylää, yksi historia

Keskiajalla alueella ei ollut yhtä kylää vaan kaksi. Toinen oli Saint Martin, joka kuului Aptin kirkolle, ja toinen Castillon, jonka ympärille rakennettiin linna Agoult-suvun hallintaan. Molemmat sijaitsivat omilla kukkuloillaan ja elivät pitkään erillisinä yhteisöinä. Vuosien mittaan vallasta käytiin kiistoja, mutta vähitellen alue yhdistyi saman hallinnon alle. 1600-luvulla kylä sai lopullisen nimensä Saint Martin de Castillon, joka on säilynyt tähän päivään asti. Uskonsodat muuttivat kaiken. 1500-luvulla uskonsodat ulottuivat myös Luberoniin. Vuonna 1540 Castillonin linna ja kylä tuhottiin lähes kokonaan. Asukkaat pakenivat paremmin puolustettuun Saint Martiniin, ja vähitellen Castillon autioitui. Nykyisin linnasta on jäljellä enää raunioita. Saint Martin de Castillon on kasvannut vuosisatojen myötä ylös kukkulan laelle ja levinnyt sieltä modernimpana versiona Caseneuven kylän suuntaa. Vanhan linnan alaossa on Chapelle des Pénitents Blancs Valkoisten katumuksentekijöiden kappeli. Se oli aikanaan osa keskiaikaista linnaa ja toimii nykyään kulttuuritilana, jossa järjestetään näyttelyitä, konsertteja ja muita tapahtumia. Myös kappelin edustalta avautuu yksi Luberonin kauneimmista näkymistä Grand Luberonin vuoristoon. Tämän rakennuksen yläosassa on vanhoista linnanraunioiden päälle rakennettu talo, tästä kodista avautuu näkymä kolmeen erisuuntaan. Vuonna 2023 tutustuin talon omistajaan Jean Pierreen ja minulla oli mahdollisuus nähdä tämä rakennus sisältä päin. Talossa on nykyajan mukavuudet, mutta se on korjattu ja rakennettu vanhojen periaatteiden mukaan. Korkeat kiviaidat ympäröivät puutarhaa. Vanha hevostalli on nyt pitkänmallinen moderni keittiö. Ylös tälle paikalle voi kävellä pieniä kujia pitkin tai tietä, joka nousee kohti Caseneuveä kylän keskustasta. Ylhäältä johtaa myös vanha kivinen kuja alas nykyiselle parkkipaikalle Grand Ruen alkuun.

Castillonin linnan raunoita

Talo joka on rakennettu linnan raunioiden päälle

Kaariholvinen on osa alkuperäistä linnaa

Vallankumouksen aikainen uusi nimi

Ranskan vallankumouksen aikana myös kylän nimi muuttui. Vuonna 1794 Saint Martin de Castillon sai vallankumouksellisen nimen Luberon la Montagne. Nimi kuvasti ajan poliittista ilmapiiriä, mutta jäi käyttöön vain muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1797 kylä sai takaisin vanhan nimensä, joka on säilynyt tähän päivään asti. Alkaalla kylän reunalla on katu jota reunustaa kivinen muuri. Muurin ulkopuolella on laventelipeltoja ja oliivipuutarhoja. Grand Rue, katu joka kulkee läpi kylän on sen yksi pääkaduista. Kadun ensimmäinen talo kun saavutaan Aptista päin on nimeltään ”La Commanderie”, joka on aikoinaan toiminut sotilaallisten vartioiden päämajana. Ystänäni Francoise asui talossa vuosikymmeniä ja olen tutustunut tähän historialliseen rakennukseen. Talossa on ollut kiviset kierreportaat, jotka ajan myötä ovat kuluneet niin, että osa piti turvallisiiden vuoksi poistaa. Talon toisessa kerroksessa on massiivinen takka. Modernissa keittiöchefin keittiössä olemme nauttineet niin aperitiivit samoin kuin Françoise valmistamia herkkuja ystävien seurassa.

La Commaderie, paksussa puisessa ulko-ovessa on mahtava kolkutin ovikellon sijasta.

Maaseutu, joka heräsi uudelleen eloon

1900-luvun alussa Saint Martin de Castillonissa asui lähes tuhat ihmistä.Kylässä oli kirurgi lääkärinä, suutari, vaatturi ym muut ammatinharjoittajat. Ensimmäinen maailmansota ja maaseudun autioituminen vähensivät väkiluvun vain noin 350 asukkaaseen 1960-luvulla. Viime vuosikymmeninä kehitys on kuitenkin muuttunut. Ihmiset ovat alkaneet etsiä rauhallisempaa elämäntapaa, ja yhä useammat ovat löytäneet tiensä takaisin Luberonin kyliin. Saint Martin de Castillon on onnistunut säilyttämään aitoutensa samalla kun se on saanut uusia asukkaita eri puolilta Eurooppaa.

Minä ainoana suomalaisena sain naapurin herralta, joka on paikallinen historoitsija muistokirjoituksen hänen kylästä ja Luberonin alueen historista kirjoitettuun kirjaani, jonka löysin Aptin kirjakaupasta viimeisenä kappaleena. Monsieur Falconis on laatinut ainutlaatuisen 700 -sivuisen kirjan, jossa myös talossa ollut oliivipuristamo mainitaan. Sain viettää muutaman hetken vanhan herran ja hänen poikansa Renaudin kanssa keskustellen. Monsieur Falconis oli sitä mieltä, että minut pitäisi kastaa ranskalaiseksi kielitaitoni mukaan ja niin hän sitten siunasi minut ranskalaiseksi isän, hän itse, pojan, hänen poikansa joka oli läsnä ja pyhänhengen nimeen, jota on oli huoneen ilmapiirissä. Muistelen näitä hetkiä hänen seurassaan lämmöllä.

En tiedä onko Monsieur Falconis enää elossa, sillä hänen terveytensä oli heikentenyt kun tapasimme, mutta muisti ja mieli olivat mitä virkeimmät. Hänen poikansa on osallistunut kylän keskutan kappelin entisöinnissä ja hän viettää usein aikaa Saint Martinissa perheensä kanssa.

Kylä, joka elää luonnon rytmissä

Vuodesta 1977 lähtien Saint Martin de Castillon on kuulunut Luberonin alueelliseen luonnonpuistoon. Kylä ei ole koskaan muuttunut suurten turistivirtojen kohteeksi, vaan on säilyttänyt rauhallisen aidon provençelaisen tunnelmansa. Juuri siksi täällä voi edelleen kuulla kirkonkellot, nähdä oliivipuiden hopeiset lehdet tuulessa ja kesäiset kukkivat laventelipellot ja alempana kirsikkatarhat. Jokainen vastaan tulija tervehtii sinua. Kylässä voi tuntea, että elämä kulkee hieman hitaammin kuin muualla. Sieltä on myös näkymä Luberonin korkeimmalle huipulle Le Mourre Negre joka kohoaa 1125 korkeuteen. Sen huipulle voi myös patikoida. Saint Martinin kylästä lähtee monta merkittyä patikkareittiä, joista voi valita helpon tai sitten hieman haastavamman.

La Grand Rue joka kulkee kylän halki

Oliiviöljypuristin ennen remonttia

Tältä puristin näyttää nykyään olohuoneessani